Postia Steenille
sain allaolevan kirjeen sähköpostiini tuossa päivänä muutamana. kysyin kirjoittajalta luvan saada julkaista se ja lupa irtosi. lukekaa.
"Et tekisi biisiä niistä pienistä olioista, jotka pakkohuostaanotetaan narkkivanhemmilta ja jotka halutaan unohtaa, koska se on helpompaa. Ne pienet, jotka löytävät perhehistorian biiseistäsi ja ovat itseään suojellakseen luoneet laitoksen suljetulla oman pienen fantasiamaailman, jossa vain haluavat päästä takaisin kotiin itä-Helsinkiin, siihen ainoaan paikkaan minkä tietävät.
Ne pienet ihmisenalut, joiden etuja valvovat sosiaaliviranomaiset määrittelevät ihmisarvoksi "saahan se käydä vessassa".
Ne pienet, jotka kiroilusta suljetaan viikoiksi tyhjään äänieristettyyn huoneeseen, jossa on patja.
Ne pienet ihmiset, jotka tietävät kertolaskua paremmin subutexin noutomaat.
Ne, jotka ovat byrokratian armoilla uskonlahkoihin verrattavissa laitoksissa, joiden johtajat kertovat kyselevälle noudattavansa "omia lakejaan".
Tai siitä pienestä tytöstä Hesperian suljetulla, joka itseään suojellakseen on muuttunut puolivampyyriksi ja yrittää taikasauvallaan taistella pahoja hoitajia vastaan.
Ne pienet, jotka jo kuusi vuotiaina dumpataan täyteen psykoosilääkkeitä, jotka saavat elämänilon rippeet hiipumaan ja tekevät lapsista eläviä kuolleita.
T. Sen pienen tytön sisko, joka viime viikolla 4 eristyshuonepäivän ja lukuisten lääkeannosten pöhöttämänä sanoi: "kuule sisko, mä en taida enää jaksaa."
Niitä on paljon. Ja veikkaan että säkin olit ne jo unohtanut.
steen1: mä en unohda, enkä mä lopeta. se on ihan vitun saletti. ja sinulle, hyvä lukija, toivottavasti kirje herätti ajatuksia. ja halun tehdä jotain asialle.
