Kirjoittaja: Punainen
Jokaisen ammatin takana piilee tietty arvo, jonka pohjalta ammattia tulisi harjoittaa. Toimivatko nyky-yhteiskuntamme ammatit kuitenkaan näiden arvojen mukaisesti?
Esimerkkejä:
Poliisi: Poliisin ammatin takana piilee arvo turvasta, mutta kuinka moni poliisi käsi sydämmellä voi sanoa tekevänsä työtään taatakseen turvallisuuden yhteiskuntaamme? Usein poliisit nauttivat heille tarjotusta vallastaan ja näin toimivat yli valtuuksiensa. Monetkaan poliisit eivät käsitä minkä vuoksi he todellisuudessa tekevät työtään. Pelinappuloina oleminen ja vallankolmijaon merkityksen väheneminen sulkee pelottavalla tavalla turvallisuuden takaamisen poliisin ammatissa.
Lääkäri: Lääkärin ammatissa tärkein arvo on ihmisarvo - sekä elämänarvo.
Tekevätkö lääkärit kuitenkaan työtä ihmisten eteen, vai puhtaasti nauttiakseen kovaa palkkaa? Varmasti molempia toki löytyy, mutta yleistä välinpitämättömyyttä tuntuu olevan enemmän ilmassa. Terveydenhuoltojärjestelmän eliitti ainakin koostuu välinpitämättömistä palikoista, joille ihmishenki on sivuseikka taloudellisen tuloksen ohella. Tärkeää ei ole ihmisen hoito vaan päästä nopeasti hänestä eroon, tapahtui se sitten psyykelääkkeiden määräämisellä tai luokittelemalla potilas terveeksi ilman mitään tutkimuksia. Lääkärit haluaisivat oikeiden päättää eutanasiasta, mutta siihen heillä ei ole kompetenssia. Eutanasiasta päättäminen (eli sen kieltäminen!) kuuluu filosofien toimialaan.
Kansanedustaja: Tekee työtään puhtaasti vallankäytön tarjoaman suuruuden tunteen vuoksi ja toimii pelinappulana poliittisessa kentässä, jota ohjaillaan ulkoa päin. Tässä ammatissa arvona on kansavalta ja tasa-arvo. Tällä hetkellä ihmiset ovat kuitenkin kaukana poliittisesti itsemääräävistä subjekteista, joten on täysin sama harhaan johdetulle suomalaiselle, mitä arvoja kansanedustajalla on. Kunhan median ja kansanedustajan välinen symbioosi toimii, ihmisten äänestystä ohjaillaan ulkoakäsin. Lisäksi kansanedustajat ovat yksi harvoista palkansaajaryhmistä, jotka saavat itse päättää palkkansa määrän.
Tarkkailua ja palveluksia.
Tekeekö nykyään kukaan tuntemattomalle tai tutullekkaan mitään hyvää tai palvelusta odottamatta vastapalvelusta? Yhteiskunnassamme toisen epäonni on väistämättä toisen onni ja suuremmassa mittakaavassa tätä vertausta käyttäen ei tarvitse edes miettiä kuka tai mikä nauttii toisen epäonnesta.Tiedotusvälineet jaksavat kyllä jauhaa, kuinka ihmisten moraalintaju on nousussa, sillä esimerkiksi myymälävarkaudet ja töhryt ovat vähentyneet. Tosiasiassa kyse on kuitenkin siitä, että kontrollin määrä kasvaa koko ajan, ja näin ihminen ei toimi itsensä mukaan, vaan kameran mukaan, joka mahdollisesti tarkkailee sinua ja jokaista liikettäsi. Kontrollin alla ihminen saadaan pidettyä siinä tietyssä muotissa, jonka hallitseminen ja ohjaaminen on helpompaa ja tehokkaampaa. Ei naurata ollenkaan kun katsoo ympärilleen. Ihmiset toimivat välittämättä mistään, ikään kuin he eivät ollenkaan ajattelisi itse.
Palvelus palveluksesta on kaava, jolla yhteiskuntamme huippu pelaa. Palveluksilla luodaan verkostoja ja palveluksia jaetaan sinne sun tänne. Ongelma palveluksissa on siinä, että ne odottavat aina vastapalvelusta, ja näin saadaan tehostettua eliitin toimintaa ja ohjattua esim. tiedotusvälineitä sekä polittista kenttää. Suomalaisten raamattu eli roskalehdet noudattavat myös tätä palvelus palveluksesta -systeemiä. Lehdet jauhavat suosikkijulkkiksista, kuinka he raatavat kansanedustajina ja tekevät paljon työtä. Näin olle lehdet myyvät kansanedustajilla, sekä kansanedustajat haalivat puolueelleen ääniä. Tuntuu typerältä, mutta hyvin uppoaa harhaan johdettuihin ihmisiin.
punainen
